27.9.2014

* Trikootikkijakku





Muokkasin omasta paidastani ja Ottobreessä olleesta takkikaavasta itselleni syysjakkua. Halusin käyttää joskus Eurokankaasta ostettua trikootikkiä sekä jotain yli 10 vuotta sitten ostettua palaaritekokuitua. Liukasta toiselta puolen ja mattaa toiselta. Kaivoin myös tilkkulaatikostani kivan puuvillapalasen sisävuoreen selkään ja koristelin mustalla pitsillä.








 





Jokatapauksessa. Takin koko on siinä 42/44 ja on täysvuoritettu. Edessä on yksi isohko hakanen joilla saa takkia kiinni. Hyvää takissa on että sain sen tehtyä. Huonoa kaikki muu. Se kinnaa kevyesti hartioista takaa, rintamuotolaskos on väärässä paikassa ja hiha on hapasta sormiin liian leveä. Lisäksi mun joutsenkaulaselkä tarvii jonkinlaisen muotolaskoksen taakse tai jonkun kevyen rypytyssysteemin. Kiinni ei passaa laittaa koska muuten menee selästä ruttuun, auki on ihan ok.  Toinen takki jo mietinnässä mutta joudun tekemään paljon muutoksia joten sekin on tehtävä jostain halvahkosta materiaalista..




Lisäksi painoin vaalealla pinkillä sulkia ja nuolia, ilman kolmioita, silkkihuiville.





* Siisti nyörin aukko



Tää on varmana jossain netissä jo ohjeena. Mutta näytän nyt tälleen äkkiä kuvattuna ja tilkuilla.

Leikitään että hupparikangas on tuo roosa ja sitten reijän nurjalle tuleva kangas tuo kellertävä. Piirrän kankaiden nurjalle mihin kohtaan haluan aukon. Mä olen ronski ja käytän mitä sattuu lasten tussia tai mikä nyt näkyy ja tarttuu kankaaseen. 




Sit tikkaan lyhyellä, ehkä jollain 2-2,5 pituudella. Aukon koon kukin itse määrä ja tähän tein aika ison. Aikaisemmin huppareihin olen tehnyt niin kapean kun vaan uskallan. Saumanvaraa en jätä kovinkaan paljon ja tähän mennessä ei ole vielä mennyt rikki. Jos epäilyttää, tikkaa kahdesti.



Sitten leikataan aukko keskelle. En leikkaa ihan päähän asti. Seuraavaksi nurkkiin päin aukileikkaus. Se auttaa kääntämään ja saa siististi nurkat. En leikkaa ihan nurkkaan asti ja jätän pari kolme milliä riippuen kankaasta.




Sit voinkin survaista sen päällimäisen kankaan aukosta nurjalle puolen ja tikata. Valmista poikaa. Jos on jäykät kankaat niin voi nuppineulojen kanssa silitellä. Tai jos on ohuet kankaat niin laitan tukikankaat kumpaankin kankaaseen tuohon tulevan reijän kohdalle.
Eikö ollutkin helppoa? 



26.9.2014

* Armeijahenkinen



Mä halusin kokeilla vähän erilaista camokuosia. Tällasta jossa on isompia alueita ja pienempiä. Että se ei olisi sellainen tasainen. Lisäksi se menee keskeltä niin että toine puoli kankaasta on pelikuva. Hyvin upposi meidän poikaan ja sen kavereihin. Ja oli tieten pakko koklaa myös naismallille erilaisia kohdistuksia.



20.9.2014

* Legginssejä tyttöselle



Tein leggareita kaiken koulupuurtamisen sivutyönä. Koko noin 122. Kaava on jo ihan oma kun on muokattu vuosien varrella vastaamaan lapsen omia mittoja.

Kiitos kaikille mielipidekyselyyn vastanneille koskien kouluikäisten poikien päähinemakua. Vielä voi käydä mielipiteensä kirjoittamassa. Se auttaa minua suunnittelutyössä. Kysely löytyy pari postausta taaksepäin.
















En muuten ole ikuisuuksiin käyttänyt mun ompelulappusia. Ne on kauheita. Siispä merkkaan taakse tulevan osan vaatteesta satiininauhalla nykyään. Ei tarvii kummankaa lapsista pähkätä mitenpäin se pitää pukea. Lisäksi ne ei kutita.




Olisi paljon ommeltavaa mutta aika ei anna periksi. Se on aika normaali yhtälö että juuri silloin kun olisi vähiten aikaa niin on suuria haaveita ja kova inspis tehdä kaikkee takkia ja housua ja vaikka päiväpeitto tilkuista. Mutta kun on sitä aikaa niin sitten ihmettelee niiden kankaiden kanssa että mitähän mää nyt ompelisin. Oudot aivot kieltämättä.
Koulu on edelleen ihan huippua ja tunnen olevani oikeassa paikassa. Työtä se teettää enemmän kuin uskoin mutta ehkä siihen tottuu.


19.9.2014

* Novitan kehräämö





Kävimme tutustumassa Novitan lankakehräämöllä Korialla. Tämä liittyi Novitan neulesuunnittelu-tehtävään. Värjäämöosuus jäi kuvista pois koska siellä emme saaneet lupaa kuvata.

Tuossa yläpuolella on tosi ison koneen karstapiikkirullia, jossa karstataan ylijäämävillat pitkin tehdasta. Ne kasataan isoiksi kasoiksi ja syötetään tuonne taakse koneen uumeniin ja se riipii ja raapii ne sitten taas ojennukseen ja niistä saadaan lankaa. Jokainen erä on eriväristä johtuen käytettävistä villoista. Tämä kone on tehtaan vanhimpia koneita.




Karstattu ja sekoitettu villa näytti ihan nestemäiseltä hattaralta. Se oli unelmapehmeää ja kaunista. Koneen toisessa päässä villa pyöriteltiin isohkoiksi topseiksi.






Seuraavaksi topsit sekoitetaan yhteen ja kammataan useampaan otteeseen. Siten saadaan tasalaatuisempaa lankaa. Tässä kohti myös voidaan sekoitella värejä.








Kammatut villat menevät seuraavaksi venytykseen. Alla oleva villaviidakkokuva on automaattisen rukin takaa.






 Tämä alempi kuva on taasen ei ihan niin automaattisesta kuidun venytyskoneesta. Huippu masiina sekin kyllä oli. Tämän rukin lopputuotoksena, kuten sen automaattisenkin, on yksi kerteistetty säie.




Tässä alakuvassa on säikeet päässeet koneeseen jossa ne kerrataan. Eli monta kierteistettyä säiettä yhdistetään yhdeksi langaksi. Niitä lankoja meni päiden yläpuolella ja olin ihan varma että kohta mun tukka on jossain kiinni.




Ennenkuin lanka on valmista kerittäväksi kerälle niin se pitää höyryttää kuohkeaksi. 




 Tämä alempi kuva oli minusta tehdaskierroksen yksi parhaista. Näkee palan historiaa samalla. Siitä on mennyt aika monta tuhatta metriä lankaa. Kuva on höyrytyskoneen uumenista.




 Myös tämä alempi kuva oli minusta hieno. Se on vanhemmasta laitteesta joka kerii langat kerälle. Tämä voisi olla samantyyppistä lankaa jonka alkuperä on postauksen ensimmäisissä kuvissa olevasta karstauskoneessa..






Mutta uudempi laite on yhteydessä höyrytyskoneeseen ja langat tulevat sieltä näppärästi ja tosi nopsaan kerittäväksi kerälle ja vyötettäväksi. Sen jälkeen ne lipuvat liukuhihnaa pitkin pakattavaksi pusseihin. Vanhemmassa koneessa pakkauksen hoitaa ihminen. Uudempi pakkaa itse.

Olen ihan myyty ja superonnellinen että pääsin katsomaan langan teollista valmistumista. Oli erittäin mielenkiintoista ja otin toistasataa kuvaa kaikesta. Rakastan sitä että saan tietää ja nähdä jotain uutta. Muutun ihan pikkulapseksi ja imen kaiken itseeni kuin sieni.










Related Posts with Thumbnails