Applikointi on helppoa ja mukavaa touhua kun siihen pääsee jyvälle.
Itseasiassa voisin vain applikoida enkä tehdä ollenkaan vaatteita.
Ajattelin laittaa tällaisen pienen ohjeen miten applikoidaan
lentävä leppäkerttu.
***
Ensin piirrän kuvan kaava- tai leivinpaperille ja etsin sopivat kankaat. Tässä applikoinnissa olen käyttänyt velouria päässä ja kuoressa, trikoota takaosassa ja pilkuissa sekä puuvillaa siivissä. Mielestäni applikointeihin sopivat lähestulkoon kaikki kankaat. Mielikuvitus on vain rajana.
Ensin piirrän leppäkertun osat kaavoiksi leivinpaperille/kaavapaperille jäljentäen. Silitän kaksipuoleisen liimakankaan kankaiden taakse ja piirrän kaavojen avulla kuviot kankaalle.
Toinen vaihtoehto on jäljentää osat suoraan piirustuksesta liimakankaalle ja vasta sitten silittää liimakangas kiinni kankaaseen. Jälkimmäinen toimii hyvin tässä työssä, mutta jos applikoimassasi kankaassa on kuvio jonka haluat tiettyyn suuntaan tai olet säästeliäs leikkaaja, niin kaavat ovat mielestäni parempi ratkaisu. Kannattaa ottaa huomioon että kaavat ovat oikeinpäin.
Leikkaan osat irti ja asettelen ne applikoitavalle kankaalle. Tässä vielä näkee pitääkö jotain palasta hienosäätää. Alkuperäistä piirrosta voi käyttää palojen sommittelun tukena. Sen avulla saat palat oikeisiin kohti. Niille paloille jotka jäävät alimmaisiksi, kuten esimerkiksi leppäkertun viininpunainen pää ja vaaleanpunainen takaruumis, voi jättää saumanvaraa. Eli palojen ei tarvitse olla juuri oikean kokoiset niiltä osin jotka jäävät punaisen kuoren alle.
Kun palat on sopivat niin silitän ja ompelen pieniä yksityiskohtia kiinni isompiin. Valitsen langaksi sopivan värin ja ylälangan kireyden hiukan löysemmälle ja alalangan taasen hiukan kireämmälle. Paininjalka kevyelle ja tikin pituudeksi ja leveydeksi sopii esim napinläpisiksak.
Minä tykkään että tulos ei ole niin kova kun applikoitavaan kankaaseen tulee vähemmän läpitikkauksia. Valmiiseen vaatteeseen tehtäessä applikointeja pienimmät palat on helpoin ommella isompiin ensin, kuin pyöritellä niitä sitten vaatteen kanssa koneessa.
Nämä voi myös silittää ja ommella kaikki kerralla applikoitavaan kankaaseen. Tällaisessa tapauksessa käytän kaavapaperiin piirrettyä mallikuvaa apuna palojen sommittelussa ja aloitan silityksen isoimmista ja alimmista paloista.
Käytän irtirevittävää tukikangasta ommeltaessa paloja paikoilleen. Tulee siistiä jälkeä. Tosin en ikinä revi tukikangasta pois vaan leikkaan, koska käyttämäni tukikangas on sen verta tuhtia että sitä ei ihan noin vaan revitäkään.
Koska täplät tikkasin vaaleanpunaisella niin aloitin leppäkertun kiinnittämisen pipoon takaosasta, koska se oli myös vaaleanpunainen. Seuraavaksi applikoin valkoisella siivet, punaisella kuoren ja viininpunaisella langalla pään, tuntosarvet ja lopuksi lentojäljet.
Ja tämän kaiken alla oli irtirevittävä tukikangas. Tuolta applikointi näyttää nurjalta puolelta.
Vinkkejä ja linkkejä:
Liimakankaita on paperitaustalla ja ilman.
Ilman paperia oleva liimakangas on hiukan paksumpaa ja kuitumaista. Se silitetään kankaaseen leivinpaperin läpi. Itse olen käyttänyt kahta tai kolmea pistettä lämpötilana ja painanut vain hetken.
Kuitenkin on oleellista että liimakangas tarttuu kankaaseen muuten se ei tue.
Voi myös käydä niin että liian kuumalla liima tarttuu leivinpaperiin. Se ei tietysti haittaa muutakuin sen ettei liimakankaaseen jää liimaa ja se ei tartu sitten siihen toiseen kankaaseen silittäessä. Olen kuitenkin käyttänyt nekin palat.
Paperitaustaista liimakangasta silittäessä ei tarvita leivinpaperia vaan kiinni oleva paperi ajaa asian.
Kannattaa silittää liimakangas hitusen isompaan palaan kangasta ja säästää applikoinneista jäädyt jo liimakankaaseen silitetyt kangaspalat tulevia applikointeja varten. On sitten valmiiksi liimakangastuettuja kankaita.
Kannattaa myös säästää irtirevittävän tukikankaan irtileikatut palaset. Niitäkin voi käyttää pienien applikointien teossa.
Jos applikoit ohutta (esim) trikoota ohuelle (esim) trikoolle niin suosittelen sitä tavallista kaksipuoleista liimakangasta. Se tukee kankaita paremmin ja ne eivät ala niin helposti aaltoilemaan.
Paksumpiin kankaisiin sopii taas paremmin se paperipohjainen kaksipuoleinen liimaharso. Tuloksesta ei tule liian jäykkää.
Jos kuvasi kaikista tukikankaista huolimatta aaltoilee, kokeile laittaa irtirevittävää tukikangasta kaksi kerrosta.. Kuitenkin aaltoilun saa useinmiten korjattua silittämällä valmiin työn taakse ihan tavallisen yksipuolisen liimaharson.
Ja jos näistä kaikista vinkeistä huolimatta applikointisi aaltoilee nin sitten on syy koneessa ja tikissä. Tikki on joko liian tiheää, langat liian kireällä tai paininjalan painossa säätämisen varaa.
Applikointikuvia löytää netistä pilvin pimein. Itse piirtelen suoraan näytöltä applikointikuvia kaavapaperille ja muokkaan niitä sopivaksi omaan käyttöön.
Jos et ole varma miltä ompelukoneesi tikki näyttää tietyillä kankailla niin aina kannattaa kokeilla jämäpaloille. Ja kokeilemalla löytää ne oikeat säädöt omaan koneeseen, millä tulee paras jälki. Paksummalle kankaalle, kuten velurille, tikin leveys kannattaa laittaa leveämmälle ja trikoolle voi olla kapeampikin. Eri tikin leveyksillä saa myös aplikointiin syvyyttä.
Ompeluiloa!!!
