* Sulkia ja kruunuja

Tein neiti Eelle kaksi puuvillahametta. Kruunuhameen puuvilla on Eurokankaan palalaarista ja ruskeapilkullisen alkuperää en muista. Ja sulkahame.. No voihan höyhenet. Nolottaa jo olla ihan fiiliksissään tästä sulkakankaasta. Että tuleeko jo korvista ulos?

Käytin samaa ideaa kuin aikaisemmassa tunikassa eli leikkelin mekosta jääneistä sulkakankaanpalasista sulat pois ja applikoin ne hameen helmaan. Tähän lisäsin myös kolmioita sekaan. Tässä hameessa on kaksi hametta päällekäin jotka olen yhdistänyt vyötäröstä. Alempi kangas on ohutta ja kevyttä. Koska alemman kankaan helmassa on hyvin siisti ja näkymätön hulpio, jätin sen sellaisekseen. Huolittelin päällimäisen hameen helman pitsillä.

Koko kummassakin noin 116. Kaavat omat. Tällaiset simppelit puuvillahameet on Een suosikkeja. Ne saa itse päälle ja ovat tarpeeksi tyttömäisiä ja muhkeita.

Lupaan sovituskuvia kunhan neitonen suostuu kuvaussessioon.

* Kultakolmio vs Karvakolmio

Kankaanpainon kurssilla kokeilimme eilen alumiinifolion ja Flock nukkahuovan painamista tekstiilille. Koko ilta meni miettiessä ja suunnitellessa ja sain aikaan vähän suttua ja vähän kimallusta.

Vedin tekemäni seulan läpi kankaalle Serivärin Melting Base lämpöliimapastan. Eka kuvio levisi ihan rumaksi. Toka onnistui. Kolmas myös ja neljäs oli ihan fiasko. Eli 50-50. Ei sitten mene aina suunnitelmien mukaan, ei.. Koska ne huonoimmat asettuivat sopivasti vierekkäin niin päätin kokeilla nukkaa siihen sitten. Ei voi mennä pahemmaksi ainakaan. Alunperin halusin siis kaikki neljä kolmiota kullanväriseksi  ja tehdä niistä paloista isohkon kukkaron, mutta koska näin ei tapahtunut niin päätin tehdä toisin. Lisäksi meillä oli kokeiltavana vain syvän sinistä Flock nukkahuopaa ja en pidä kovin sinisestä väristä niin joten ei haitannut.

Mutta kultainen alumiinifolio onnistui yli odotusten. Koska tietenkin olin ottanut vain pienet palaset tätä kangasta mukaan, niin kukkarolle ei voinut tehdä uutta toista puolta. Aikakin loppui.

Kotona sitten aikani pyörittelin kultakolmiota käsissäni ja päätin tehdä pienen rannehihnallisen pussukan. Vai onkohan tämä käsilaukku kuitenkin?

* Neiti Een tekokarvaliivi

Valmistui tekokarvaliivi.
Thyi, Puh ja Plääh.

Sitä karvaa oli ihan kuin meillä olisi kymmenen pitkäkarvaista kissaa eikä imuria. Tekokarva on joskus aikoinaan ostettu Facebookin kangaskirpulta yksityiseltä ja en pessyt sitä etukäteen. En raskinut. Se oli niin sileää ja pehmeää. Liivi on kokovuoritettu. ja vuorena on violettia trikoota, jossa etsillä poistettuja sulkia ja muita kuvioita. Valitsin tähän violettia vuorisatiinia josta tein nauhat kiinnitykseksi. Se on hiukan tummempaa kuin sulkatrikoo joten jäi vähän vaivaamaan. Valkoinenkin olisi sopinut. Kaava oma ja koko noin 104. Eli siitä tuli himpun verran liian pieni. Minut yllätti karvakankaan paksuus. En yhtään osannut ennakoida. Ei mahdu villapaidan tai mekkohupparin päälle.. Harmittaa vähän.

Mut aika inkkaripinkkarimeininki silti.

* Violetteja höyheniä

Inspiraation vallassa silppusin violetin sulkakankaan reunaa materiaaliksi seuraavaan sulkatunikamekkoon. Paidan kangas helmenharmaata trikoota ja huolittelut samoin. Leikkasin violetistä sulkakankaasta sulat pois pienillä varoilla. Silitin kaksipuoleisen liimaharson toiselle puolen, leikkasin siistiksi ja sommittelin paidan etukappaleelle ja osittain hihoihin. Silitin kiinni ja tikkasin suoralla tikillä pari kertaa kunkin höyhenen ympäri. Tämän jälkeen kokosin paidan, huolittelin ja viimeistelin.

Mekon kaava oma. Voisin vähän kaventaa hihaa ko jää tolleen hassusti pussittaen rypyllen käsivarren kohdalta. Koko tässä on 110/116. Himpusti on höyhenet vielä tässä koossa tolleen sommiteltuna isoja, mutta tästä tuli mielestäni ihan kiva. Kiva oli myös ommalla inspiraation vallassa, pitkästä aikaa. Mietin tekeväni myös sellaisen kuosiluonnoksen jossa olisi pelkkiä höyheniä, pieniä ja isoja.. Voikun olisi rajattomasti kankaanpainokurssiaikaa... Kun etsi poisti violetista väriä niin jäljelle jääneet värit ovat liki juuri tuon helmenharmaan värisiä. En osannut tähän lähteä yhdistämään mitään muita värejä. Vähemmän on joskus enemmän vai mitä? En myöskään osaa oikein tehdä settejä. Tähän tieten sopisi violetit leggarit. Mut ne onkin sitten ihan tylsää tehtävää..

* Keltainen sulkapaita

Seuraava sulkakankaanpalanen muodostui hiukan tunikatyyppiseksi pitkähihaiseksi paidaksi. Tähän oli tosi vaikea löytää sopivaa väriä huolittelua varten. Pitkän mietinnän jälkeen päädyin yhdistelmään joka on ensi syksynä muoti-ihmisten väreissä. Eli vaaleahko okran sävy ja murrettu haaleahko konjakinruskea. On hauska yhdistelmä, koska yleensä keltainen ja ruskea on kovin retro normaalisti. Mut ei ole näillä sävyillä. Koko noin 110/116. Kaava oma.

Ja koska neiti ei pysynyt paikoillaan kuin jäätelön avulla niin siltikään sovituskuvia on yksi onnistunut. Myöskin tajusin sovituksen jälkeen että en tykkää siitä miten paita menee ja viritin sellaiset kuminauhajutut vielä tuonne vyötärön yläpuolella. Yritin ottaa paidasta kuvaa mutta ei onnistunut. Houkuttelen Een laittamaan paidan päälleen aamulla.

Muokkaus:
Lisäsin uudet kuvat. Olin oikeassa. Kuminauharypytykset tuo ryhtiä tunikaan ja jäsentää sitä Een vartalon suhteisiin kivasti. Pieni mutta kiva lisä. Tyytökin tykkäsi.

Tästä suorasta mallista siis muokkasin vielä ne kuminauhat sivuihin.

* Sulkamekko

Tämä mekkomalli on ollut kaikista tekemistäni suosituin. Siispä lähdin sillä kokeilemaan millaisen saan jos jätän poikkileikkauksen ja kuminauhankin pois. Niinku ihan perusmalli. Jännää oli tehdä myös tämä koekappale omasuunnittelemasta ja itse käsin painetusta kankaasta.

Ja olihan tässä tosiaan ompelutaukoakin kolmisen viikkoa ainakin. Pisin pätkä kyllä pitkään aikaan.

Siitä tuli kevyt ja kesäinen. Ja helppo. Koko 110/116. Kaava oma. Kankaana elastaanitrikoo jossa siis etsillä poistettu seulalla olevan kuvion mukaisesti väriä. Helman huolitteluun käytin sopivakuvioista puuvillabrodyyriä pari kerrosta ja pääntien sekä hihansuut käänsin vaan kertaalleen nurjalle.

* Painoetsi tekstiilille

Olen käynyt muutaman viikon ajan kankaanpainokurssilla keskiviikkoiltaisin. Valotin seulaan kolmioita, höyheniä ja nuolia. Tänään pääsin kokeilemaan etsausta. Olin esipessyt 40 asteessa kasan yksivärisiä puuvillaelastaanitrikoita. Silitin ne ja teippasin kiinni painopöytään. Käytin Serivärin Etsauspastaa ja pulveria joista sekoitin etsausnesteen.. Painoin etsillä seulan avulla kuviot kankaisiin ja annoin kuivua. Kuivumisen jälkeen silitin kankaat hitaasti 2,5 palluran lämpötilalla. Kaikki onnistuivat loistavasti.

Tässä seuraavaksi pari kuvaa missä näkyy kuinka väri sitten häviää silittäessä ja kuvio tulee näkyviin. Keltaisessa kuvio ei näkynyt eilen ollenkaan. Oli yön aikana tullut voimakkaammin näkyviin. Violetissa huomaa kuinka kuvio on aika himmeällä.

Etsaus on siis värinpoistoa ja lämpökäsittely tuo värinpoiston esille. Painaessa oli vaikeaa kohdistaa seulaa kun etsitöhnä on sellaista läpinäkyvää liisterin tyyppistä ainetta. Seula ei mennyt tukkoon eikä sitä tarvinnut pestä välillä. Painoin kaikki neljä trikoopalasta yhteen putkeen. Yhteensä varmaan noin parin metrin verran kangasta täysleveänä. Oli hauska katsella silittäessä kuinka väri hävisi siitä kohti mihin etsi oli kuivunut. Tätä lisää ehdottomasti. Etsausta voi tehdä myös velourille ja joustofroteelle seulalla paremmin kuin kankaanpainoa yleensä. Kuvio ei jää koppuralle kuten kankaanpainovärillä jäisi.

Tämä oli huisin hauskaa, katsotaan mitä näistä tulee.

* Langat solmussa eli Eetu ja Rolle

Kissaveljekset Eetu ja Rolle eivät ole kilttejä. He keksivät aina jotain jäynää ja joutuvat päivittäin pulaan vilkkaan mielikuvituksen takia. Lempipuuhaa on lankojen sotkeminen. Rollen koko noin 15cm ja Eetu kumarassa noin 12cm. Lankakerän koko 4-5cm.

Kissojen esikuva on  7-vuotias poikani. Aina ei näemmä muisteta kaikkia sääntöjä ja ollaan sitten kiipelissä. Tosin ajattelen kyllä että poikani on kiltti. Vähän liian vauhdikas vain.

* Syksyn 2014 muotivärit

Jos kevään värit ovat raikkaiden ja voimakkaiden värien juhlaa kevyiden ja pastellien kanssa niin syksy 2014 tuo tullessaan sumuisemman maiseman. Pantonen juuri julkaistu syksyn väriskaala on murretumpi ja usvaisempi kuin kevään heleät värit.

Vuoden väri Radiant Orchid on saanut rinnalleen lämpimän sävyn harmaan, Aluminumin ja kauniin murretun keltaisen, Misted Yellown. Kevään hiekan sävy on vaihtunut tummempaan Cocnaciin ja  heleä Hemlock Cypressin vihreään.

Pantone Color Instituutin pääjohtaja Leatrice Eiseman kertoi muunmuassa naisten väreistä seuraavasti.

Tämä on epätyypillisten värien kausi, jotka heijastavat enemmän mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä, synnyttäen taiteellisen kokoelman värejä sekä niiden yhdistelmiä, joita ei sido tyypilliset syksyn sävyt. 
Väripaletissa heijastuu naisellinen mystiikka, joka on saanut inspiraationsa jokaisen naisen kasvavasta tarpeesta jättää henkilökohtainen jälkensä maailmaan.

Miesten syksyn 2014 värit ovat muuten samoja paitsi kaunis laventelinsävyinen Mauve Mist on hiukan harmaampi Sea Fog. Minusta tämän syksyn värit ovat todella kauniita ja harmoonisia. Mitä sinä tykkäät?

Vuonna 1963 Lawrence Herbert, Pantonen perustaja, loi innovatiivisen järjestelmän tunnistaa ja yhteensovittaa värejä graafisen alan taiteilijoille. Nykyään Pantonen värikartat ovat laajalti käytössä niin digitaalisen teknologian kuin muodin, arkkitehtuurin ja esimerkiksi maalijärjestelmien kanssa. Värien standartisointi on helpottanut varmasti monia ja siksi Pantonen nimi tunnetaan tarkoista värikoodeista ja ovat laajalti käytössä suunnittelijoista valmistajiin.

Värit ovat kyllä upeita tänä syksynä. Mutta palataan vähän nyt vielä vähäksi aikaa kevääseen. Olen pahoillani pitkittyneestä blogihiljaisuudesta. Se selittyy ensi viikolla ensi-iltaan tulevalla Kaspar Hauserilla. Q-Teatterin lavalla on tälläkertaa Eero Ritala, Lotta Kaihua ja Jussi Nikkilä. Tämä näytelmä on pitänyt vähän kiireisenä nyt muutaman viikon. Ymmärrätte varmaan.