* Pitsivetoketjukukkaro

Valmistui pitsivetoketjullinen pikkuinen kukkaro. 

Tästä piti tulla korjattu versio. Mutta piti taas mennä soveltaa. 

 

No, seuraava on täydellinen, eikös niin.

 Ilman väliseinää olevan vetoketjukukkaron ohjeen löysin täältä. Mun tavoite on saada koko hökötys pussiin ommeltua ja täysin kiinteällä väliseinällä ja vielä siististi. Siis normivetoketjun kanssa. Vähän pitää miettiä ja kokeilla pariin otteeseen.

Ihan kortin kokoista ei kannata tehdä. Varsinkin pääkaupunkiseudun bussikortti on isompi ja ei muuten mahtuisi. Tajusin että tännehän menee puhelinkin :) Parempi vaan. 

Päällisen kangas Käpyseltä aivan ihanaa Kokkan puuvillapellavaa ja vuorin puuvilla tilattu Englannista viime vuonna. Pitsivetoketju Fb-kirppkseltä. 

* Vetoketjukukkaro

Halusin kokeilla tällaista vetoketjukukkaroa jossa pienehkö väliseinä erottamassa kortteja ja kuittimerta toisistaan. Kukkaron puuvillakankaat Eurokankaasta. Kuviollinen puuvillalaarista ja yksivärinen pakalta. Vetoketju omista varastoista.

Piti miettiä pitkään, ommella, purkaa ja taas miettiä pitkään. Mutta sitten kun hiffasin niin sain aika nopsaan tehtyä. Seuraavaan osaan jo tehdä sen väliseinänkin oikeeseen kohtaan :D Ehkäpä ilman purkamista.

* Geometrinen jatkumo

Geometriset kuviot on kivoja. Varsinkin tällaiset jossa on selkee jatkumo ja kaikkee muutakin.

 Ja sitten jos siitä jättää muut kuin värin pois niin tulee tällanen..

Tai jos jättää värin pois ja vaihtaa väriä.. Kuulakärkikynäjutut on aika hottia kamaa. 

* Avaruushevonen

Hei, hetkinen! Minne ne helteet nyt hävisi? Niitä ihania ilmoja varten valmistui trikoomekko perhoshihoilla.

Nytkun vaan tulisi se aurinko takaisin. Neiti Ee oli maailman onnellisin. Suostui kuvattavaksikin ihan helpolla ja oli iloinen.

 Koko 116. Kangas digiprintattua trikoota Saksasta. Tämä oli kivoin näistä viimeaikoina esille tulleista digiprinttikankaista. Sitä kuitenkin ihmettelen miksi hevosen alus on noin musta, miksi siinä näkyy heijastukset hevosen jaloista ja mahasta sekä mitä puu tekee avaruudessa. Onko tosiaan enempi parempi? Tähtikuvio ja avaruusaihe on hieno ja värit kivat mutta muuten kuvaa olisi voinut minusta viilata. Mutta pienellä asettelulla sain ihan rauhallisen kokonaisuuden sommiteltua. 

Mekon hihan kaavoitus onnistui yli odotusten. Hihaan tuli rypytyksiä sopivasti ja ne asettuvat nätisti. Istuu kainalosta myös hyvin. Helmasta tuli tytön mielestä sopiva ja se pyörii hyvin. Omasta mielestä se olisi voinut alkaa alempaa ja olla vähän pidempi.

Seuraavaan teen sitten ne muutokset.

* kolmivärinen jumpsuit

Ensinnäkin kauhistelen miten paljon voikaan mennä kangasta 152 kokoiseen jumpsuittiin! Ikinä ole tehnyt mitään näin isoa vaatetta. Tietenkään minulla ei ollut sopivaa palaa yhtä kangasta. 130cm ensin pelkkään haalariosaan ja hihoihin ja huppuun vielä sen 63cm. Apua! Ensin kahlasin kauppoja läpi uusien kankaiden ostoaikeet mielessä mutta sitten päätinkin kaivaa kaikki yksiväriset velourit lattialle.

Löysin 90cm mustaa, 75cm harmaata ja 50 cm turkoosia täysleveydet. Tämän asetin itselleni haasteeksi. Että tästä se on sitten askarreltava se jumpsuit pojalle.

Kaava on oma yhdistelmä sopivaksi havaitsemastani hupparista ja sopivista lököhousuista. Lasten Ottobreessä ei ole ollenkaan isoja kokoja tällasissa sisähaalareissa vaikka ne oli muotia jossain vaiheessa. Suuresta käsityölehdestä löytyy kaava mutta lehteä itseään on hankala löytää jos se on yhtään vanhempi.

Oli kuuma pukea velourhaalari päälle ja poikaa ei yhtään huvittanut mallina seisominen. Mutta kuitenkin tykkäsi vaikka tästä tuli himpusti liian iso. Tee on nyt noin 137cm ja käyttää 140-152 koon vaatteita riippuen valmistajasta. Hän ei pidä kireistä vaatteista ihoherkkyyden takia. Ja se on vähän haasteellista hoikkuuden vuoksi. Varsinkin housujen vyötärön. No, mutta ompahan talveksi jo sitten valmiiksi lämmintä päälle. Ja sopiihan tämä viileneviin kesäiltoihin myös.
Tai sitten se on sopiva. Riippuu tyylistä. Vaikka sellaisesta Yo!-Yo!-tyylistä.

Hankalinta oli raitojen kohdistaminen vetoketjua ommellessa ja leikkaussuunnitelma. Parhainta oli saada kulutettua niin sanotut hukkapätkät pois kaapista. Sain tehtyä siistit kangasnapinlävet ja hyvin hupun vuoren saumat piiloon. Sekä vielä suojan trikoosta vetoketjun päähän, sisäpuolelle, ettei revi ihoa. Lisäksi tikkasin nauhan hupun saumaan kiinni joten ei tarvinnut tehdä nauhakujaa. Muita hienoja yksityiskohtia tässä ei ole. Tee haluaa mustaa ja harmaata ja yksinkertaisia juttuja. Tosin Riivaleista hän piti. Mutta veikkaan osallistumisprosentin olevan syy siihen.

Näytän vielä kuvan miten taitan ja aputikkaan vetoketjun pään kun ompelen. Näin päät tulee siististi ja ne on symmetriset.

* Kristalleja

Raakoja kristalleja tai jotain.

Sopisi raidallisena ja legginsseihin. No, mikäpä ei sopisi leggareihin?

* Jättilaukku

Ompelin viime yönä tarvitsemilleni tarvikkeille isomman laukun. Laukun ulkokangas on tummanharmaata farkkua ja sisällä oleva vuori punavalkoista puuvillaa. Laukun koko on noin 50 x 50. Sisällä on kaksi suurta taskua erottamassa pienemmät tavarat. Halusin laukusta vahvan, siksi valitsin farkun. Kokeilin myös kiinnittää olkahihnan vähän erilailla, niinku eripuolille laukkua. Hihnasta tuli ehkä liian pitkä mutta kyllä sillä tänään tavaroita kantoi. Siihen voisi kehittää jonkun hassun systeemin millä sitä saa lyhennettyä. Ehkä ompelemalla D-lenkin tai jotain.

Laukkuun mahtuu helposti A3 paksu kansio ja paljon, paljon muuta. Juuri passeli. Eipä tarvii kiikuttaa kamojaan missään S-ryhmän kestokassissa.

Pakko myös hehkuttaa kuinka mä niin rakastan vesivärikyniä ja tuota kolmioviivainta. Me saimme joskus kauan sitten koulussa teknisen piirustuksen opettajalta tuollaiset viivottimet. Mä kulutin omani täysin puhki joten nyt ostin uuden. Parasta on kahva. 

Ps.
Sivupalkissa oli myös äänestys alkukuussa. Kyselin mikä vaihtoehtojen eläinhanmoista olisi kivoin. Kissa voitti. Yllättäen. Saattepa nähdä mitä keksin teille. 

* Peittoja pikkuisille

Tämä on oiva tapa selättää alkava ompelujumi. Hyvää terapiaa myös. Hyödyllistäkin kun pääsee pienistä tilkuista eroon. Ja voi upottaa niitä ei niin kivojakin joukkoon. Kaikki voittaa. Nämä peitot menevät samanlaiseen keräykseen kuin edellisetkin. Ja koska tein edelliseen keräykseen sinivoittoisia niin valkkasin nyt punertavia ja violetteja tilkkuja.
Taustalla polarfleece Eurokankaasta ja  kokohaarukka 45x55 sekä kaikki siltä väliltä.

Yksi pikkuisten peittojen keräys loppuu tämän kuun lopussa. Keräyksen tiedot löytyvät Facebookista Nunnupeitto ryhmästä. Jos tilkkuprojektit kiinnostaa niin käykää valitsemassa ihteä lähin sairaala keräyksen sivuilta tai kysykää omasta lähisairaalasta ottavatko he vastaan.