* Mustavalkoinen mekko

Ompelin tytölleni mekon. Hän tykkää mallista kovasti. Kangas on Marimekon hyvin laskeutuvaa viskoositrikoota. Minusta myös tämä on onnistunut. Kaava on sama mitä edellisessä mekossa ja siksi leikkasinkin neljät uudet kankaat samalla kaavalla. Katsotaan milloin kerkeen ompelee.

Studiokuvien jälkeen Ee on ollut aika kiinnostunut kameran edessä olemisesta. Se on kiva asia ja helpottaa tätä täysin retuperällä olevan bloginkin pitämistä. Pahoittelen kaikilta lukijoilta etten kerkeä tänne laittamaan oikein mitään enää. Blogin synttäripäivä lokakuussakin jäi huomiotta. Aijai minua.

Mulla olisi toiveena pitää jonkunnäköistä joulukalenteria mutta ans kattoo mitä saan aikaiseksi.

* Mustaa ja Ruskaa

Käsinkudontakehikostani irtosi aikaisemmin tänään tumma seinätekstiili.

Novitan musta Kelo ja ihanan monivärinen Ruska sopivat tähän malliin minusta hyvin. Leveytenä on kehikon maksimi kudontaleveys 25,5, joten tälläkertaa lisäsin pituuteen hieman ekstrasenttejä. Sain sitä kierittämällä loimilankoja ns. tukkien ympäri, joten kokonaispituus hapsujen kanssa on noin 62cm. 

Löysin Novitan tuota Ruskan sävyä yhden kerän syyslomallani ja käytin kerästä ihan vimeistä senttiä myöten kaiken saman sävyisen langan. Vielä jäi moniväristä kirjavaa lankaa ja heti tietenkin rupesin miettimään uutta seinäkudosta.

* Konfettia

Ompelin tyttärelleni Marimekon trikoosta mekon ja sille pariksi leggarit. 

Mekkomalli oli uusi kokeilu lasten Ottobre kaavalehdestä 6/2014. Kaavan nimi on Climbing Flowers ja piirsin koon 128. Tyttöni on tasan 122 pitkä. Leggarikaava on oma. 

Pidensin takakappaletta, pyöristelin helmoja ja jätin kaavassa olleet taskut pois. Taisin pidentää ihan vähän hihoja myös. Pääntie tässä kaavassa oli liian pieni vaikka en leikannut saumanvaroja ja kaikenlisäksi käänsin vielä reunan nurjalle. Seuraavaan isommaksi siis. 

Ompelin nämä koulun valokuvauksen kurssia varten. Meillä oli studiopäivä maanantaina ja se oli niin kivaa. Löysin Tigeristä hienoja isoja konfetteja ja Ee jaksoi hienosti olla tunnin ajan mallina. 

Minä olen aina tykännyt kuvaamisesta ja sommittelusta ja sen sellaisesta mutta en ole ikinä omistanut järkkäriä. Nyt valokuvauksen kurssin kautta sain hillittömän ahaa-elämyksen ja olen niin innoissani. Tähän asti on riittänyt ne kuvat mitä olen äkkiä saanut ilman valaistusta otettua tällä minun pikkupokkarillani mutta selkeesti nälkä kasvaa syödessä.

Valitsin tänne blogiin sellaisia kuvia joissa ei näy kasvot sekä rajasin joistain kuvista ne pois ihan syystä. Alkuperäisissä kuvissa on koko lapsi. Ja kyllä, unohdin silittää mekon.